5.Divisioona
tunnetaan myös nimillä Ilves-Divisioona ja
Hämäläisdivisioona.
Divisioona koottiin Hämeen ja
Karjalan alueelta.
Kesän -41 hyökkäysvaiheessa
divisioona toimi Laatokan Karjalassa.
JR 2 siirrettiin
10.Divisioonasta Kannakselta 5. Divisioonaan vuoden -41
lopulla.
Asemasodan aikana 5.D toimi Syvärillä
voimalaitoksen lähialueella.
Vetäytymisvaiheessa
Divisioonalla oli keskeinen vastuu Laatokan
rannikon
puolustuksesta.
Vihollinen pysäytettiin
Nietjärvellä 5.divisioonan ja 15. Prikaatin
voimin.
Helsingin Sanomissa oli kesällä
2004 moniosainen artikkelisarja kesän
1944
torjuntataisteluista.
Ohessa on tiivistelmä
toimittaja Hannele Tulosen artikkelista 15.7.2004.
HANNELE
TOLONEN:
Aunuksen rintama kesti
Nietjärvellä
Ilves-Divisioona esti U-asemalla
puna-armeijan pääsyn selustaan
Uuvuttavan
kolmiviikkoisen vetäytymisen ja viivytystaistelujen jälkeen
suomalaiset
Aunuksen rintaman joukot olivat
pääpuolustusasemassaan U-asemassa Laatokan
pohjoispuolella,
kun rähinä jatkui 10.
heinäkuuta.
Laatokan ja Nietjärven välissä
taistelivat hämäläisten 5. Divisioona, osin 8. Divisioona,
15. Prikaati sekä Rannikkotykistörykmentti.
Kiivaimmissa
taisteluissa 15.–17. heinäkuuta suomalaisten tykistö
keskitti tulta vihollisen niskaan
tiuhempaan kuin missään
toisessa vuoden 1944 yhteenotossa.
Päivittäinen
laukausmäärä oli suurempi kuin Talin–Ihantalan
taistelussa.
Myös omat pommikoneet ennättivät
joukkojen avuksi.
Sitkeiden hyökkäysten jälkeen
neuvostojoukot pääsivät U-aseman hiekkaharjulla
sijainneelle pääpuolustuslinjalle
ja saivat aikaan
kilometrin syvyisen painauman.
Sisäänmurto saatiin
rajoitetuksi vastaiskuin ja vihollinen lyötiin taisteluhautaa
vyöryttämällä.
Jos sisäänmurtoa ei olisi saatu
tukituksi,
tie suomalaisten selustaan Sortavalan kautta
Karjalankannakselle ja pohjoisemmaksi Itä-Karjalaan olisi
ollut avoin.
Syvärillä puna-armeijan hyökkäys
oli käynnistynyt 21. kesäkuuta Lotinanpellossa.
Suomalaiset
olivat siirtäneet Itä-Karjalasta kolme divisioonaa
Karjanlankannaksen avuksi,
joten puna-armeijalla oli
murskaava ylivoima: jalkaväkeä nelinkertainen ja tykistöä
kuusinkertainen määrä.
Ilmasta kylvi tuhoa 600
konetta.
Tykistökeskitys Syvärillä kesti kolme
ja puoli tuntia,
mikä neuvostolähteiden mukaan oli
pisin tulivalmistelu suuressa isänmaallisessa sodassa.
Niin
Syvärin eteläpuoliset kuin muutkin suomalaisjoukot olivat jo
vaivihkaa vetäytyneet,
ja hyökkäystä oli jätetty
torjumaan vain vähän miehiä.
Taaemmalta PSS-linjalta
(Pisi–Saarimäki–Sammatus) jouduttiin vetäytymään saman
tien.
Syynä oli puna-armeijan maihinnousu
Tuuloksen–Viteleen kohdalla 23. kesäkuuta:
vetäytyvät
joukot olivat vaarassa jäädä mottiin.
Korpitietä
rämpien suomalaiset kiersivät rautatien ja maantien
katkaisseet venäläiset.
Neuvostosotilaita kaatui
Nietjärven rannoilla parituhatta. Järven lounaiskulmassa
yksi rykmentti tuhottiin kokonaan.
Myös suomalaisen 5.
Divisioonan tappiot olivat raskaat:
se menetti
kesä–heinäkuussa 1944 kaatuneina, haavoittuneina ja
kadonneina noin 4 450 miestä.
|
|
|
